Suomen rahapeleihin liittyvä lainsäädäntö vaikuttaa nousevan keskusteluun aina tietyin väliajoin. Tässä artikkelissa pyritään luomaan katsaus siitä käytävään keskusteluun ja myös siihen, miksi on väläytetty maksublokkia ulkomaisille nettikasinoille. Artikkelissa pyritään myös luomaan katsaus historiaan, joka kertoo, miten tähän tilanteeseen on tultu.
Kovaa kilpailua nettikasinoiden kesken
Yksi internetin nousevista trendeistä on ollut nettikasinoiden määrän valtava kasvu. Tähän on vaikuttanut etenkin tekniikan kehittyminen. Nopeiden internetyhteyksien avulla nettikasinot toimivat sujuvasti ja live-kasinoiden striimit ovat parhaimmillaan todella korkealaatuisia ja vakaita. Älypuhelimien määrän kasvaminen on myös johtanut siihen, että yhä useammalla on käytössään laite, jolla pelaaminen nettikasinolla onnistuu.
Nettikasinoiden määrän kasvaessa kilpailu on pakottanut ne huomioimaan erilaiset asiakaskunnat. Esimerkiksi suomalaisille suunnitellut nettikasinot ilman rekisteröitymistä ovat nousseet yhdeksi vaihtoehdoksi suomalaisille pelaajille.
Nettikasinoiden joukkoon on siis tullut selvällä suomen kielellä operoivia toimijoita, jotka haastavat valtiollisen rahapelimonopolin. Seuraavaksi on hyvä luoda katsaus, miten Suomen käytäntö rahapelien suhteen on muodostunut.
Suomalainen erikoistapaus alkaa muotoutumaan
Suomalainen rahapelilaki on suomalainen erikoisuus, jonka juuret ulottuvat melko pitkälle historiaan. Tässä artikkelissa ei ole tarkoitus käydä historiaa seikkaperäisesti läpi, vaan käymme läpi pääkohdat, jotta lukija hahmottaa miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty.
Mikäli haluaa lähteä liikkeelle todella kaukaa historiasta, voidaan sanoa, että laillista raha-arpajaisia organisoitiin Ruotsin vallan alla jo 1600- ja 1700-luvuilla. 1800-luvun loppupuolella uhkapelit ja rahapelit kiellettiin, joskin luvanvaraiset tavara-arpajaiset muodostivat poikkeuksen. Rahapelaamisen historiaa nykyhetken kannalta on kuitenkin järkevämpi lähteä hahmottamaan 1910- ja 1920-luvuilta, jolloin Suomessa alkoivat muodostua hevospelit: ensin perustettiin Suomen Ravirengas raviurheilun keskusjärjestöksi vuonna 1919 ja Kuninkuusravit perustettiin Lahdessa 1924.
Totopelaaminen puolestaan käynnistyi Helsingin totoravien myötä vuonna 1928. 1920-luvulla Suomeen ilmestyivät myös ensimmäiset raha-automaatit. Toimijoina olivat yksityiset liikemiehet, jotka järjestivät pajatson tapaisia raha-automaatteja Saksasta kansalaisille pelattavaksi. Kritiikki näitä yksityisyrittäjiä kohtaan nousi nopeasti.
Suomessa annettiin vuonna 1933 asetus, jonka mukaan ainoastaan hyvätekeväisyysjärjestöt omasivat yksinoikeuden raha-automaatteihin. Järjestöjen välillä syntyi kuitenkin kilpaa, mikä johti siihen, että vuonna 1937 annettiin uusi asetus, joka antoi pelitoiminnan harjoittamisen yhden yhdistyksen yksinoikeudeksi 1.4.1938 alkaen.
Peleistä kertyvillä tuotoilla yhdistyksen oli määrä hankkia varoja, joiden avulla edistettäisiin kansanterveyttä.
Vuonna 1940 perustettiin tunnettu valtion kokonaan omistama rahapeliyhtiö, joka jatkoi toimintaansa vuoden aina 2016 loppuun, jonka jälkeen se ja toiset suomalaiset rahapelitoimijat yhdistettiin yhdeksi toimijaksi. Valtion pelimonopoli rullasi pitkään maineikkaasti ja tehokkaasti: se tuotti varoja tieteelle, urheilulle sekä taiteelle. 1990-luvun veikkauspelitoimintaa oli leimannut vahvasti sähköistyminen (eli onlinejärjestelmän käyttöönottaminen ja nettipelaaminen), kun teknologia kehittyi nopein harppauksin. Samalla luotiin pohja tulevien vuosien kehitykselle ja nykyään käytävälle keskustelulle.
Internetin tulo muuttaa tilanteen
Valtiollinen rahapelimonopoli toimi siis vuosikymmenet hyvin, kunnes koitti internetin aikakausi. Tämä muutti vallinneen tilanteen täysin ja tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa valtiollinen monopoli etsii järkevää ratkaisua muuttuneeseen markkinatilanteeseen. Kyseessä on myös kuuma poliittinen kysymys, johon ei vaikuta olevan helppoa ratkaisua.
Internetin yleistymisen mukanaan tuomat ulkomaiset nettikasinot mursivat verkossa valtiollisen monopolin rahapeleissä. Ulkomaiset toimijat markkinoivat esimerkiksi urheiluvedonlyöntiä paremmilla kertoimilla. Asiaa harrastavat alkoivat nähdä monopolin haitalliseksi sekä kyseenalaistivat sen yhteensopivuuden EU:n säädösten kanssa (jotka kyllä selvästi mahdollistavat rahapelien sääntelyn, kunhan tietyt ehdot täyttyvät).
Kritiikkiä on tullut etenkin ammattivedonlyöjiltä sekä talouden kaikenlaista sääntelyä vastustavilta ihmisiltä. Näiden kriittisten äänten motiivit on toki helppo – ja syytäkin – kyseenalaistaa, mutta fakta on, että viime vuosina on herännyt keskustelu valtiollisen monopoliaseman tilanteesta. Valtion yhtiöllä on monopoliasema manner-Suomessa (Ahvenanmaa on eri juttu) rahapelien järjestämiseen sekä markkinointiin, mutta toisaalta ulkomaisia rahapelisivuja ei ole estetty tai rangaistu mitenkään.
Maksublokki paniikkiratkaisu?
Aiemmin artikkelissa mainittu maksublokki liittyy ulkomaisista nettikasinoista käytävään keskusteluun. Nykyinen hallitus pyrkii suojelemaan valtion monopolia verkossa tapahtuvaan rahapelaamiseen Suomessa. Viime vuonna käydyissä budjettineuvotteluissa linjattiin, että valtio pyrkii estämään rahansiirrot ulkomaisten uhkapeliyhtiöiden pelitileille. Hallitus lupasi myös, että se korvaa pienentyneet rahapelituotot täysimääräisesti niille tahoille, jotka ovat Veikkauksen edunsaajia. Tuotot ovat pienentyneet verkossa olevan ulkomaisen kilpailun lisäksi siksi, että kolikkoautomaatteja on vähennetty.
Markkinaosuuden pienentyessä nousee esille kysymys siitä, että onko Suomessa enää yksinoikeusjärjestelmä, jos pelaaminen suuntautuu pääosin muualle, kuin viralliseen toimijan suuntaan. Valtiollisen monopoliyrityksen osuus verkossa tapahtuvassa rahapelaamisessa on laskenut viime vuosina hitaasti, mutta varmasti. Valtiollinen toimija itse kertoo, että sen osuus digikasinopeli- ja digivedonlyöntimarkkinoista on suunnilleen puolet. Mikäli mukaan lasketaan lottotyyliset arvontapelit, silloin valtiollisen toimijan osuus digimarkkinasta oli vuoden 2019 lukujen perusteella 65 prosenttia.
Valtiollisen toimijan varatoimitusjohtaja onkin todennut, että mikäli halutaan ylläpitää vastaavanlaista järjestelmää jatkossa, se vaatii, että pelaaminen tapahtuu virallisen järjestelmän puitteissa.
Käytännössä rahasiirtojen estäminen ulkomaisille verkkokasinoille sekä urheiluvedonlyöjille siirtyisi Suomessa operoivien pankkien ja maksuvälittäjien vastuulle. Tarkoitus on myös estää pelivoittojen kotiutus. Mikäli katsomme naapurimaihin, niin rahansiirtoblokkaus on käytössä esimerkiksi Norjassa.
Maksublokin voi kiertää, mutta riittääkö pelkkä signaali?
Ammatikseen pokeria pelaava ja Suomen Pokerinpelaajat ry:ssä varapuheenjohtajana toimiva Aki Pyysing kertoo, että maksublokkien kierto onnistuu helposti. Käytännössä siihen ei tarvita kuin ulkomainen pankkitili tai nettilompakko. Muissa maissa on aiemmin yritetty maksublokkeja ja ulkomaiset rahapeliyhtiöt ovat kiertäneet ne nopeasti uusien rahansiirtomenetelmien avulla.
Tietotekniikkaan perehtynyt tietokirjailija Petteri Järvinen puolestaan katsoo Iltalehden haastattelussa, että jos maksuliikenne menee pankkien kautta, onnistuu blokkien asettaminen suhteellisen hyvin. Kiertäminen onnistuu, vaikka niin, että pelaaja avaa pankkitilin toiseen EU-maahan ja käyttää sitä voittojen kotiuttamiseen.
Teknisiä mahdollisuuksia tarjoavat kryptovaluutat, kuten bitcoin, joiden avulla on mahdollista liikuttaa rahaa pankin ohi. Järvisen mukaan maksublokki olisi kuitenkin vahva signaali valtioin puolelta. Järvinen katsoo, että moni tottelisi maksublokkia jo periaatteesta, eikä lähtisi toimimaan valtion tahdon vastaisesti, vaikka se teknisesti olisikin toteutettavissa. Hänen mukaansa suomalaiset ovat kuitenkin melko kuuliaista kansaa.
