Suomihan on tunnetusti ansioitunut rauhanturvatoiminnassa. Suomalaiset joukot ja sotilastarkkailijat ovat toimineet eri puolilla maailmaa. YK-Koulutuskeskus on kouluttanut sotilastarkkailijoiksi upseereita kaikista maanosista.
Eräs rauhaturvatyön alue on koulutustuki. Suomalaiset asiantuntijat ovat olleet avustamassa rauhaturvakoulutuskeskuksien perustamisessa ja toimivat kouluttajina ja luennoitsijoina rauhanturvakursseilla lähellä ja kaukana. Kirjoittajalla oli tilaisuus työskennellä kuukausi kouluttajana Zimbabwessa toimivassa alueellisessa koulutuskeskuksessa vuoden 2000 lopulla.
Taustaa
Southern African Development Community (SADC) on neljäntoista eteläisen Afrikan maan alueellinen yhteistyöjärjestö. Jäsenmaat ovat Angola, Botswana, DRC (Democratic Republic of Congo), Etelä-Afrikka, Lesoto, Malawi, Mauritius, Mosambik, Namibia, Sambia, Seychellit, Swazimaa, Tansania ja Zimbabwe.
Rauhanturvakoulutus on eräs SADC:n yhteistyön muoto. Koulutus on keskitetty Zimbabwen pääkaupunkiin Harareen. Zimbabwen Sotakorkeakoulun yhteyteen perustettiin v. 1996 Regional Peacekeeping Training Centre (RPTC), aluksi brittien ja myöhemmin Tanskan tuella. Tanskan valtion ensimmäinen kolmen vuoden tukipaketti käsitti vuodet 1997-2000 ja oli suuruudeltaan n. 90 milj. DKR. Rahalla järjestetään kurssitoiminta ja sillä rakennettiin myös kurssirakennus, joka vihittiin käyttöön kesäkuussa 1999.
Tanska on asettanut everstin arvoisen Senior Military Peacekeeping Advisorin (SMPA) edustajakseen keskuksen esikuntaan.
Koulutuskeskus
Keskuksella on pieni esikunta, viisi upseeria ja viisi aliupseeria ja siviiliä, jotka ovat kaikki toistaiseksi zimbabwelaisia. Keskuksen johtaja on eversti. Vierailuni aikana silloinen johtaja kuoli yllättäen 42 vuoden ikäisenä.
Uudessa kurssirakennuksessa on toimistotiloja, moderni auditorio ja luokkatiloja. Tietokoneet ovat käytössä ja keskuksella on oma kotisivu (www.rptc.org.zw).
Kurssitarjonta on monipuolinen, keskuksessa järjestetään
- sotilastarkkailijakursseja
- esikuntakursseja
- komppanianpäällikkökursseja ja
- komentajakursseja (UN Peacekeeping Course for Commanders/UNPCC).
Koska keskuksen oma henkilöstö riittää lähinnä juoksevien asioiden hoitoon, kerätään kurssien kouluttajat (Directing Staff/DS) ulkopuolelta – SADC-maista ja pohjoismaista. Pohjoismainen tietotaito on ollut tärkeää, koska paikallinen asiantuntemus perustuu paljolti kursseihin ja harjoituksiin, ei niinkään kokemuksiin kentältä.
Komentajakurssi
Olin kouluttajana komentajakurssilla. Kouluttajat oli pyydetty Harareen viikkoa aikaisemmin valmistelemaan kurssia. Kurssin johtajaksi oli määrätty eteläafrikkalainen everstiluutnantti, jonka sotakorkeakoulukurssi päättyi vasta juuri tämän kurssin alkaessa. Kouluttajat edustivat neljää pohjoismaata (1 ev, 3 evl), Lesotoa (1 maj), Malawia (1 evl) ja Zimbabwea (3 evl). Viikon valmisteluaika oli tarpeen, koska aikaisemmilta vastaavilta kursseilta ei ollut jäänyt mitään aineistoa perinnöksi. Tilanteen pelasti se, että pohjoismaalaisilla kouluttajilla oli laaja kokemus perinteisen rauhanturvatoiminnan eri tasoilta. Tanskalainen oli ollut maansa YK-suurlähettilään sotilaallinen neuvonantaja New Yorkissa, norjalainen oli työskennellyt DPKO:ssa ja ruotsalaisedustajalla ja minulla oli kokemusta kentältä. Minulla oli ainoana kokemusta myös Afrikasta, olin ollut UNTAG:ssa tarkkailijaosaston johtajana.
Kurssi oli pituudeltaan kolme viikkoa ja siihen sisältyi ensimmäisenä viikonloppuna vierailu Great Zimbabwessa (World Heritage Site), joka on mieleenpainuva, laaja määrämittaan hakatuista graniittikivistä ilman laastia koottu alueen mahtiheimon kuninkaan ja hovin asuinalue 1200-1400 -luvulta. Viimeisellä viikolla oli kahden päivän harjoitus, jossa harjoiteltiin esikuntatyöskentelyä ja rauhanturvatyön käytännön tilanteita.
Normaali päiväohjelma alkoi klo 8.00 ja päättyi klo 16.30. Välissä oli brittiläiseen tapaan kaksi teetaukoa ja lounas Army HQ:n upseerikerholla. Pohjoismaalainen mafia totesi jo alussa, että jos aikoo mahtua uniformuun vielä kurssin päättyessäkin, on lounas jätettävä väliin.
Kurssin osanottajia oli yhteensä 27. Viisi everstiä, 20 everstiluutnanttia ja kaksi siviilipoliisia. Edustus oli yhdeksästä maasta, joista Ghana SADC-maiden ulkopuolelta. Kokemus rauhaturvatehtävistä puuttui, mutta sitä oli kyllä sissisodasta ja nyt varsinkin zimbabwelaisilla operaatioista Kongossa, jossa melkoinen osa Zimbabwen armeijaa tukee ex-presidentti Kabilan hallitusta. Kurssilaiset ottivat kurssin tosissaan, keskustelua syntyi helposti ja viikottainen kurssiarviointi osoitti tyytyväisyyttä opetukseen.
Afrikan AIDS-tilanteen vakavuutta kuvaa se, että ensimmäisen kurssipäivän ohjelmaan sisältyi seikkaperäinen luentosarja AIDS:sta ja sen välttämisestä.
Järjestelyt
Majoitus oli järjestetty kaikille Hararen keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Cresta Lodge-hotelliin, joka täytti tehtävänsä erinomaisen hyvin.
RPTC maksoi kurssilaisten matkat ja ylöspidon sekä pienen päivärahan.
Pohjoismaalaisilla kouluttajilla oli käytettävissään henkilöauto koko kurssin ajan. Vasemman- ja hurjanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen vei taas hetken aikaa, mutta onnettomuuksilta vältyttiin.
Suomen lähetystö antoi auliisti tukea ja Hararessa asuva entinen YK-faitteri (Kypros, Siinai) evl evp U-P Rautakoura tapasi mielellään vanhoja tuttuja Suomesta – varsinkin YK-taustaisia. Ja residenssin pihalla oli – tottakai – sauna!
Kurssin järjestelyt sujuivat yleisesti kohtalaisen hyvin, välillä tosin oli muistutettava itseään, että “this is Africa”.
Vapaa-aika
Työn ja vapaa-ajan suhde oli sopiva. Pohjoismaalaiset kouluttajat tosin tekivät vapaaehtoisesti iltatöitä paikatakseen ohjelmaan yllättäen syntyneitä aukkoja.
Yleistilanne Zimbabwessa oli melko sekava, työttömyys suuri, inflaatio n. 70%, oppositio liikehti, polttoainepula oli jokapäiväinen riesa. Niinpä liikkuminen Hararessa ei ollut varsinainen ilo, kerjäläisiä ja kaupustelijoita roikkui käsipuolessa koko ajan.
Namibiassa palvelleelle olutmerkit olivat tuttuja. Hotellissa pullo Castlea maksoi 7 mk ja kaupassa 2 mk. “Malariantorjunnan” sai 10 mk:lla.
Zimbabwessa on runsaasti nähtävää. Tarjolla on useita luonnonsuojelualueita ja yksityisiä safaripuistoja. Näissä voi nähdä lähes kaikki mahdolliset TV:n luonto-ohjelmissa esiintyvät afrikkalaiset eläimet, “the Big Five” mukaan lukien. Tunnetuin nähtävyys, Victorian putoukset, sijaitsevat maan luoteisnurkassa siten, että osa kuuluu Sambiaan. Tämän kurssin aikana meillä ei ollut tilaisuutta käyntiin putouksilla, mutta UNTAG:n aikana ehdin siellä käydä. Todella näkemisen arvoinen, Niagara jää toiseksi!
Zimbabwen epävarmasta tilanteesta johtuen turismista saadut tulot ovat merkittävästi laskeneet.
Jokaisen Afrikan kävijän tulisi nähdä Great Zimbabwe.
Tulevaisuus
Kurssin puolivälissä Tanskan kehitysyhteistyöministeri ja Zimbabwen ulkoministeri allekirjoittivat uuden kolmivuotissopimuksen RPTC:n tukemisesta vuosina 2001-2004. Tukisumman on 42,5 milj. DKR. Tällä summalla on muun muassa tarkoitus rakentaa kurssirakennuksen viereen majoitusrakennus, johon lisäksi tulisivat ruokala ja messi. Näin päästäisiin eroon kalliista hotellimajoituksesta ja kuljetusjärjestelyistä.
Myös kurssitoimintaa on tarkoitus lisätä; uudet kurssit ovat huoltokurssi ja kouluttajakurssi. Pohjoismaisia kouluttajia on tarkoitus käyttää jatkossakin, tästä SMPA on jo tehnyt esityksen pohjoismaiden lähetystöille.
Kaiken kaikkiaan kuukausi oli erittäin mielenkiintoinen. Kouluttajien ja asiantuntijoiden lähettäminen rauhanturvakursseille on tehokas ja halpa tapa levittää tietoa sekä rauhanturvatoiminnasta yleensä että myös Suomesta ja erityisesti ylemmän tason kursseilla puolustusvoimien asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa.