Hallitsemattomat luonnonvoimat syvällä maankuoressa Tyynenmeren alla toivat kammottavalla tavalla esiin vaarat, joita ihmisen rakentamaan ydinvoimaan kuuluu. Japanin tsunami, joka oli vähällä huuhtoa mereen Fukushiman ydinreaktorit, osoitti, että ihminen ei ole vieläkään kokonaan päässyt atomien herraksi.
Nyt kun pöly on hiukan laskeutunut, on mahdollista arvioida, mitä seurauksia Japanin ydinvoimaongelmilla on Euroopassa.
Erityisesti Saksassa tsunamin poliittiset jälkijäristykset ovat jo heilutelleet vallan kammareita.
Viikonloppuna pidetyissä Baden-Württenbergin osavaltiovaaleissa liittokansleri Angela Merkelinkristillisdemokraattinen puolue CDU koki sokkitappion. Merkelin juuri ennen vaaleja tekemä silmänkääntötemppu maan seitsemän vanhimman ydinvoimalan tilapäisestä pysäyttämisestä ei hämännyt äänestäjiä. CDU menetti osavaltiossa valta-asemat, joita se oli pitänyt vuodesta 1953 lähtien.
Periaatteellisesti ydinvoimaa vastustaneet vihreät puolestaan korjasivat murskavoiton, mikä saattaa tuoda heille ensimmäisen osavaltiopääministerin paikan. Suomessa vihreillä ei tällaisia periaatteita ole ollut.
Kun Paavo Lipposen kakkoshallitus vei eduskunnassa läpi ydinvoiman lisärakentamisen, vihreät lähtivät hallituksessa. Nyt mustan ministeriauton takapenkin lämmöstä luopuminen on ollut vihreiden puolue-eliitille liian tuskallista. Siitä voi tulla rangaistus äänestäjiltä eikä silloin hallitusvaltaan ole asiaa seuraavaan neljään vuoteen. Joskus periaatteiden noudattaminen voi olla myös parasta taktiikkaa.
Suomessa Japanin maanjäristys ei ole juurikaan vavisuttanut lujaa uskoa ydinvoiman autuaaksi tekevään voimaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi ylimielisesti, että yritys avata keskustelua atomivoiman ongelmista oli ”tanssia haudoilla”.
Silti kansalaismielipiteessä on tapahtunut liikahdus. Helsingin Sanomat tiesi kertoa tällä viikolla, että kun vuosi sitten 53 prosenttia suomalaisista kannatti ydinvoimaa, ovat puntit nyt tasan kannattajien ja vastustajien kesken prosentein 48 – 48. Lisäksi ydinvoiman kannatus on tasaisesti laskenut vuodesta 2020 lähtien.
Mielenkiintoista on, että eri puolueiden kannattajista vihreiden lisäksi vasemmistoliittolaiset ovat kaikkein ydinvoimakielteisimpiä. Vasemmistoliiton kannattajista jopa 66 prosenttia katsoo, ettei seuraavalla eduskuntakaudella pidä myöntää uusia ydinvoimalupia. Tätä enemmän vastaan ovat vain vihreät.
Tshernobylin ydinvoimakatastrofista tulee vielä ennen Suomen vaaleja kuluneeksi 25 vuotta. Kävin itse Tshernobylissä vajaa vuosi sitten. Se on kohde, jonne jokainen suomalainen kansanedustaja olisi pitänyt viedä opintoretkelle ennen kuin päätöksiä ydinvoimasta tehtiin.
Voimalan vieressä sijainneesta Pripjatin aavekaupungista ihmiset evakuoitiin vain muutamassa tunnissa sen jälkeen, kun neuvostojohto oli kolmen päivän salailun jälkeen valmis myöntämään, millainen tuho Ukrainan neuvostotasavallan pohjoista osaa oli kohdannut.
Ihminen ei saa jäädä Pripjatiin pysyvästi vielä tuhansiin vuosiin. Kaupungissa mihinkään ei saa koskea, kaikkein vähiten metalliin, ruohoon ja sammaleisiin. Ne ovat liian saastuneita.
Toki tekniikka ja suojajärjestelmät ovat kehittyneet eikä Tshernobylin onnettomuus sellaisenaan voi toistua. Silti sama prosessi, jossa atomeja halkaistaan sähkön tuottamiseksi, on käynnissä kaikissa maailman ydinvoimaloissa.
Ydinvoiman perusongelma on yhä sama. Jos pahin mahdollinen vaihtoehto toteutuu, kukaan ei pysty hallitsemaan atomivoiman riskejä ajallisesti tai maantieteellisesti. Saastepilvi voi kulkea tuulten mukana minne tahansa ja vaikutukset ovat olemassa vielä tuhansien vuosien päästä.
Myös koko ydinvoiman käyttöketju: polttoaineen louhinta, kuljetus, ydinvoiman käyttö, jätteen poisvienti ja varastoiminen, sisältävät isoja riskejä.
Massiivinen lisäydinvoiman rakentaminen Suomeen on iso strateginen virhe. Suomesta tehdään näin ydinsähkön viejämaa ja banaanivaltio, joka raivaa tietä koko maailman atomivoimateollisuuden uusille markkinoille.
Erikoista on, että myös uraanin louhinta Suomen maaperästä on valtiovallan ja sen edustajien erityisessä suojeluksessa. Tästä osoituksena on, että ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) on sijoittanut satoja tuhansia euroja perheensä varallisuutta Talvivaaran kaivosyhtiöön, joka ryhtyy nyt louhimaan uraania Suomen maaperästä. Ympäristö kiittää ympäristöministeriä!
Tulevan eduskunnan pitääkin ottaa ydinvoiman lisärakentaminen uuteen käsittelyyn. Vaikka periaatepäätökset on tehty, pitää myös itse ydinreaktoreiden rakennusluvista tehdä poliittinen päätös
eduskunnassa.
Vaihtoehtoina eivät ole ydinvoima ja tai fossiiliset polttoaineet. Isossa kuvassa vaihtoehtoina ovat yhä kasvavaan energian tuhlaukseen perustuva talous ja tulevaisuus, jossa energiankulutus käännetään laskuun.
Juuri valtavien riskiensä takia atomivoima ei ole rauhanvoimaa.
